Kaupunginvaltuusto käsitteli tänään vuoden 2008 tilinpäätöstä ja tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Vuoden 2008 osalta taloustaantuma, joka tulee tänä vuonna nostamaan Helsingin budjetin alijäämän valtavaksi, ei vielä näkynyt vaan tulos oli varsin mallikelpoinen.

Pidin kokouksessa Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenvuoron, joka löytyy täältä.

Keskustelu ryhmäpuheesta virisi varsin vireänä, etenkin siinä käyttämäni vertauskuvan johdosta. Vertauskuva kuului seuraavasti:

“Hyvänä vaihtoehtona palvelurakenteiden uudistamiselle ja kustannuskurille valtuuston vasemmalla laidalla on nähty sekä kunnallisveron korotus että rahan syytäminen summittaisesti nykyisten rakenteiden päälle. Tämä on kuin neuvostoliittolainen tapa ratkaista vuotavan öljyputken ongelma: Lisätään pumppujen painetta putken alkupäässä niin näennäisesti kaikki sujuu hyvin. Vuotavat reiät palvelurakenteessa eivät kuitenkaan tätä kautta korjaannu vaan repeävät entistä suuremmiksi. Lisäksi veronkorotukset johtaisivat kaupunkilaisten ostovoiman heikkenemiseen edelleen hidastaen talouden elpymistä ja merkittävä osa veronkorotuksina kaupunkilaisilta kerättävistä varoista valuisi Helsingin ulkopuolelle.”

Kyseisen kommentin johdosta valtuuston vasen laita intoutui kommentoimaan ja sain kuulla esimerkiksi kuuluvani “Kokoomuksen hyytävän kovapintaiseen nuorisosukupolveen”, ja että minulla on “kovat arvot”. Kovanahkaisuuden otan melkein kohteliaisuutena, mutta muuten suhtaudun arvoliberaalina kommentteihin lähinnä ihmetellen, etenkin puhuttuani samassa puheessa aktiivisesti esim. maahanmuutosta ja ilmaston suojelemisesta. Ehkäpä Vasemmistoliiton valtuutetut kuulivat puheessa jotain kovia arvoja edustavaa, mitä siihen ei todellisuudessa ollut kirjoitettu.