Helsingin kuntapolitiikan kevät on pyörähtänyt käyntiin aktiivisella keskustelulla Töölönlahden keskustakirjastosta. Keskustelua ovat siivittäneet asiaa kaupunginhallitukselle esitelleet apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen sekä kaupunkisuunnitteluvirasto – kukin omilla näkemyksillään.
Poliitikkojen ja kansalaisten on ollut helppoa ihastua ajatukseen Helsingin keskustaan rakennettavasta kirjastosta, joka useiden puheenvuorojen mukaan vetoaa laajoihin käyttäjäryhmiin ja toimii pelkän kirjastotoiminnan sijaan lisäksi myös ”kansalaisten olohuoneena”. Ongelmana hankkeessa on kuitenkin alusta alkaen ollut se, että keskustakirjaston suunnittelu on edennyt kirjaston uuden konseptin ja toiminnan sisällön pohdinnan sijaan puhtaasti kirjaston sijainti- ja tilaratkaisun vetämänä.
Kukaan ei ole pysähtynyt määrittelemään keskustakirjastolle sen aivan kiistämättä kaipaamaa uutta toiminnallista sisältöä, eli sitä tajunnan räjäyttävää konseptia, jolla kirjasto todella muotoutuisi kansalaisen olohuoneeksi ja toisi koko kirjastotoiminnan 2010-luvulle. Yksityisellä sektorilla yksikään yritys ei ole innokas investoimaan kymmeniä miljoonia euroja ideaan, jonka toiminnallinen sisältö ei ole tarkasti mietitty ja testattu. Juuri näin Helsinki on kuitenkin keskustakirjastohankkeeseen lähtenyt – maltillisetkin arviot rakentamiskustannuksista Töölönlahdelle pyörivät 60 – 80 miljoonan euron suuruusluokassa.
Tällä hetkellä kättä väännetään kaupunkisuunnitteluviraston ja apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataisen näkemyksen välillä siitä, tulisiko kirjasto sijoittaa Töölönlahdella maan päälliselle kaupungin tontille vai maan alle heti Musiikkitalon taakse. Kaupunkisuunnitteluviraston suunnitelma on kaupunkiarkkitehtuurin näkökulmasta todella huikaiseva. Kuitenkaan hankkeen eteenpäin vieminen, sijaintipaikasta riippumatta, ei ole järkevää ennen kuin keskustakirjaston toiminnallinen sisältö on suunniteltu tarkkaan kuntalaisten tarpeisiin perustuen.
Toivottavasti keskustakirjasto, joka todella vetoaa laajoihin kävijäjoukkoihin pelkän kulttuurieliitin sijaan, voi toteutua Töölönlahdelle mahdollisimman pian. Keskellä talouslamaa ja keskustelua muun palveluverkon tehostamisesta emme kuitenkaan voi sitoutua yhteenkään hankkeeseen pelkkien hienojen tilasuunnitelmien perusteella, vaan uuden konseptuaalisen ajattelun ja keskustelun tulisi ohjata päätöksentekoa. Tämän lisäksi valtion osallistuminen keskustakirjaston rahoitukseen on tärkeää.
