Tavoite rakentamisen esteettömyydestä on todella tärkeä. Julkisessa rakentamisessa, olipa kyse metroasemista tai koulurakennuksista, tulee aina ja kaikkialla pyrkiä esteettömyyteen. Asumisen saralla liikuntarajoitteisille on niin ikään tarjottava esteettömät mahdollisuudet moninaiseen asumiseen.

Kuitenkin esteettömyydellä, kuten muillakin hyvillä tavoitteilla, on myös kääntöpuolensa. Tässä tapauksessa kääntöpuoli on hinta. Asuminen kallistuu kun esteettömyyttä vaaditaan samoilla normeilla kaikelta rakentamiselta, sillä esteetön rakentaminen on kallista. Toinen haaste taas ovat keskenään ajoittain ristiriitaiset normit – esimerkiksi Hanasaareen suunniteltujen terassitalojen rakentaminen noudattamaan sekä uusia vaatimuksia energiatehokkuudesta että täydellisestä esteettömyydestä on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta.

Vakavasti liikuntarajoitteisia on kaikista asunnon tarvitsijoista Suomessa onneksi varsin pieni osuus (alle 1%). Kuitenkin heitä varten luotuja rakentamisnormeja esimerkiksi märkätilojen koon osalta vaaditaan soveltamaan kaikkeen rakentamiseen. Itse olen sitä mieltä, että omistusasuntojen hinnan kohotessa kohisten, pitää meidän miettiä myös tarkastella rakentamisen normeja uudelleen silloin kuin tämä on perusteltua.

On aivan selvää, että hissit ja muut esteettömyyden perusedellytykset on kaikkialle rakennettava, mutta tarvitseeko esimerkiksi joka ikinen Suomeen rakennettava opiskelija-asunto todella asuntojen kokoon suhteutettuna valtavia märkätiloja? Vieläpä kun tämä nostaa asuntojen hintaa sadoilla euroilla neliötä kohden. Eikö tällöin pienempi %-osuus täydellisesti esteettömiä uusia asuntoja kussakin talossa riittäisi, jos kustannukset selvästi laskisivat?

Ympäristöministeriö onkin käynnistänyt dialogin ja keskustelun varaan rakentuvat normitalkoot esteettömyyden ja muiden rakentamista säätelevien normien miettimiseksi niiden aiheuttamien kustannusten näkökulmasta. Ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry taas teki asiasta tutkintapyynnön poliisille.