SDP esitti tänään, että Helsingin seudulle perustettaisiin 16 nykyistä kuntaa kattava yhteinen metropolihallinto ja vaaleilla valittu valtuusto. Esityksen mukaan maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä päätettäisiin jatkossa metropolitasolla.

Lähtöajatus demareiden esitykselle on selvä ja täysin oikea: Helsingin seudulla kaivattaisiin nykyistä vahvemmin yhtenäistä ja alueen kokonaisedun huomioivaa päätöksentekoa esimerkiksi liikenteen ja asumisen ratkaisuista päätettäessä. Nykyinen kuntien välinen kilpailu ja nurkkakuntainen päätöksenteko ei kokonaisetua huomioi.

Kuitenkin olennaisin huomio esitystä arvioitaessa on se, että sen mukaan mistään nykyisistä hallinnon tai päätöksenteon tasoista ei luovuttaisi. Demarit siis esittävät jälleen yhtä lisäpalikkaa muutenkin todella monimutkaiseen ja ristivetoiseen Helsingin seudun kuntien hallintoverkkoon.

Tällä hetkellä Helsingin seudulla toimii 16 erillistä kunnallishallintoa. Lisäksi jo pelkällä pk-seudulla toimii valtava joukko erilaisia poikkikunnallisia yhteistyörakenteita. Edelleen ylikunnallisia kuntayhtymiä, yhtiöitä ja liikelaitoksia on rakennettu kymmenittäin. Näiden piirissä on järjestetty esimerkiksi erikoissairaanhoito, jätehuolto, vesihuolto sekä joukkoliikenteen operointi. Kaikilla näillä yksiköillä on oma erillinen hallintonsa, mutta lähes aina merkittävät päätökset vaativat kunnallisen päätöksenteon kussakin kunnassa erikseen.

Voi helposti hallintoa seuraamalla todeta, että Helsingin seudun hallinnon ja hallinnan verkko on varsin monitasoinen, tehoton sekä sisäisesti usein ristivetoinen. Pk-seudun hallinnosta kirjoitinkin jo aikaisemminkin Toivo-ajatuspajan raporttiin (s. 61).

Vaikka demareiden diagnoosi on oikea, on lääke siis täysin päinvastainen kuin mitä resepti määrää. Todellisuudessa meidän tulisi vähentää päätöksenteon tasoja sekä tehostaa hallintoa jo taloudellisenkin tehokkuuden näkökulmasta lisäysten sijaan.

Tehokkaampaan malliin päästäisiin helpoimmin kuntaliitoksella pk-seudun kuntien (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) kesken ja purkamalla merkittävä osa nykyisistä ylikunnallisista kuntayhtymistä. Uuteen metropoliin voisimme sitten perustaa tarvittaessa kevyet kaupunginosavaltuustot (esim. Tapiola, Töölö, Haaga jne.) jotka päättäisivät kaupunginvaltuuston antamissa raameissa esim. päivähoidon ja opetuksen järjestämisestä alueellaan. Näiden jäsenistä äänestettäisiin kuntavaalien yhteydessä, jolloin myös lähidemokratia vahvistuisi.