Eilen ja toissapäivänä on uutisoitu EU:n komission työkalupakista EU-maiden talouspolittisen yhteistyön turvaamiseksi ja Kreikan kriisin kaltaisten unionin sääntöjen rikkomisesta seuraavien kriisien ehkäisemiseksi. Käytännössä esityksellä pyritään varmistamaan, että EU maat todella noudattavat vakaus- ja kasvusopimuksen määräystä siitä, että vuosittaisen budjettialijäämän oltava pienempi kuin 3 % BKT:stä.

Tähän saakka vakaus- ja kasvusopimus on ollut ikään kuin harras toive, jonka kaikki ovat toisilleen halunneet esittää, mutta rikkomuksesta ei ole seurannut rangaistusta. USA:sta alkaneen talouskriisin myllertäessä ei yksittäisellä jäsenmaalla ole näin ollen ollut kannustimia tai etenkään pakotteita lähteä korjaamaan budjettivajetta sopimuksen raameihin, kun riskinä on ollut kriisin syveneminen. Unionin ja euroalueen yhden valuutan vakaus on peittänyt alleen yksittäiset kriminaalit.  Kreikan esimerkki osoittaa, mitä on tapahtunut kun raja on tullut vastaan vajeen kasvaessa tarpeeksi suureksi vaikuttamaan koko alueen vakauteen.

Laajasti voidaan sanoa, että rahapolitiikan ja finanssipolitiikan erottaminen toisistaan on peräpeiliin katsottuna ollut syypää Kreikan kriisiin. Älkäämme kuitenkaan kriisiä arvioidessamme unohtako, miten paljon hyvää yhteinen rahapolitiikka on saanut aikaan kaupan, taloudellisen vakauden ja euroopan sisämarkkinoiden saralla ennen nykyisiä ongelmia. Koko kone on ollut menestys, joskin ensimmäiseen versioon on jäänyt valuvikoja.

Olli Rehnin johdolla EU näyttäisi ottavan systemaattisen askeleen suuntaan, jossa vakaus- ja kasvusopimus on muutakin kuin harras toive. Pidättämällä yli varojensa elävien EU-maiden saamaa EU-rahoitusta, kuten maataloustukia, ohjaisi EU hyvin konkreettisesti jäsenmaita ilman yhteistä finanssipolitiikkaa. Jo pelkkä uhka tukien menetyksistä ohjaisi jäsenmaita suhtautumaan vakaus- ja kasvusopimuksen budjettivelvoitteisiin aivan erilaisella vakavuudella kuin tähän saakka. Jotta uhka näyttäytyisi todellisena, tulisi kuitenkin jäsenmaiden tuen sanktioille olla mahdollisimman vahvaa. Yksittäiset maatalouden harjoittajat eivät tietenkään saa kärsiä tukien menetyksestä, kuten komissio esityksissään toteaa.

On hienoa, että EU on taloupolitiikassaan ottamassa konkreettisia askeleita valuvikaisen järjestelmän korjaamiseksi. On myös hienoa, että tämä tapahtuu suomalaisen talouskomissaarin johdolla.

Toivottavasti jäsenmaat ymmärtävät EU:n kokonaisedun nurkkakuntaiseen omaan napaan tuijottamisen sijaan. Joka tapauksessa Rehn joutuu perustelemaan järkeviä linjauksiaan myös oman puolueensa uudelle pääministerille. Ex-pääministeri Vanhanen kun vielä kesäkuun EU-huippukokouksessa tähdensi, ettei EU:n maataloustukien (jotka muodostavat noin puolet unionin budjetista) pidättäminen tule sanktiovalikoimassa kysymykseen.