Helsingin ja Vantaan kuntaliitosta, eli metropolipolitiikan ensimmäistä kouriintuntuvaa mahdollisuutta, on selvitetty kattavasti kaupunkien yhteistyönä. Viime viikolla selvitystyötä tehneiden ryhmien loppuraportit julkaistiin ja keskustelu käynnistyi.

Kattava selvitystyö on ollut joka tapauksessa arvokasta. Vaikkei, nykyisen osaoptimoinnin sijaan, alueen kokonaisetuun tähtäävässä kuntaliitoksessa päästäisikään eteenpäin, saamme tietoa pk-seudun kahden suuren kaupungin eroista. Päättäjän näkökulmasta ne valottavat miten hyvin tai huonosti olemme Helsingissä veronmaksajien edunvalvojina onnistuneet.

Valitettavasti kertomus ei Helsingin osalta ole aina erityisen mairittelevaa luettavaa, etenkään kaupungin velkaantumistahdin ja menneiden vuosien menokasvun tuntien. Tuntuu, että palveluiden tuotannon ja hallinnollisen tehokkuuden saralla meillä on paljon opittavaa Vantaalta.

Olisi tärkeää, että kuntaliitos nähtäisiin todellisena mahdollisuutena yhtenäistää pääkaupunkiseutua myös hallinnollisesti.  Asukkaille pk-seutu muodostaa jo nyt yhtenäisen työssäkäynti- ja palvelualueen. Kuntaliitoksen kautta esimerkiksi hallintoon käytetty aika ja raha vähenisivät, kaavoitus ja liikenneratkaisut keskittyisivät ja palveluverkko sekä palveluiden tuotanto voitaisiin suunnitella koko alueen näkökulmasta.

Kaikkein huolestuttavinta käydyssä keskustelussa ovat virtaviivaiset yksinkertaistukset, jollaisen ainakin Helsingin Sanomat aiheesta esitti. HS kiteytti taloudellisen tehokkuuden näkökulman kahteen vaihtoehtoon, jotka olivat seuraavat

1. Kustannukset nousevat 100meur, kun Helsingin nykyinen palveluverkko ja -taso ulotetaan liitoksen jälkeen Vantaalle.

2. Kustannukset laskevat 300meur, kun Helsingin nykyistä palveluverkkoa ja -tasoa karsitaan vastaamaan liitoksen jälkeen Vantaan nykytilaa.

Tällainen yksinkertaistus kertoo ainoastaan siitä, että Helsingissä käytetään henkeä kohden yhteenlaskettuna palveluiden tuotantoon ja hallintoon Vantaata enemmän rahaa. Tämä ei kuitenkaan kerro mitenkään niistä skaalaeduista sekä taloudellisista ja toiminnallisista hyödyistä, joita yhdistymisellä etenkin pidemmällä aikavälillä saavutettaisiin.

Erikoiselta tuntuu myös Vantaalaisten kuntapoliitikkojen esittämä välitön kritiikki kuntaliitosta kohtaan. Kritiikkiä nimittäin perustellaan juuri Helsingin nykyisellä korkealla kustannus- ja palvelutasolla. Vaikka asiaa katsoisikin epärehellisen yksinkertaisesti HS:n uutisoinnin vaihtoehtojen läpi ilman skaalaetuja ja muita lukuisia toiminnallisia hyötyjä, niin eivätkö vantaalaiset voittaisi joka tapauksessa?

HS:n vaihtoehdoissa nimittäin Vantaan näkökulmasta

1. nykyiset Helsinkiläiset maksavat merkittävimmän osan Vantaan palvelutason nousun kustannuksista, sillä helsinkiläisiä on uuden kaupungin asukkaista 75%.

2. koko uuden kunnan palveluntuotannon kustannukset laskevat ja Vantaan palvelutaso säilyy ennallaan. Säästyvät kustannukset hyödyttävät myös Vantaalaisia, joita on 25% uuden kaupungin asukkaista.

Toivon, että selvitykset muodostavat alkutahdit kuntien vapaaehtoisuuteen perustuvassa kuntaliitokseen tähtäävässä prosessissa. On myös mahdollista, että ne soittavat kuntien vapaaehtoisuuteen perustuvan yhteistyön loppusoinnun. Toivon, että Helsingillä ja Vantaalla on rohkeutta edetä kuntaliitoksen saralla ilman valtion väliintuloa.

Tags: Helsinki, kuntaliitos, metropoli, Vantaa