Tänään pidettiin ensimmäinen presidentinvaalien “kaksintaistelu” kun Niinistö ja Haavisto kohtasivat Ylen vaalitentissä.

Heti keskustelun kärkeen käsiteltiin samaa sukupuolta olevien parien oikeutta avioliittoon (siviilivihkiminen). Niinistö turvaisi samaa sukupuolta oleville pareille samat oikeudet kuin heteropareillekin, muttei ulottaisi termiä “avioliitto” koskemaan heitä. Haavisto taas ilmoitti allekirjoittaneensa lakialoitteeni tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi.

Haluan korostaa, että Haaviston mainitsema lakialoite on puoluerajat ylittävän työryhmän yhteisaloite. Itse johdan kyseistä työryhmää.

Haavisto on kanssani samoilla linjoilla avioliittolain osalta, Niinistö vain lähes. Olen kuitenkin kampanjoinut jo monta viikkoa Sauli Niinistön valinnan puolesta. Moni on nähnyt tässä jonkinlaisen ristiriidan.

Minulle ehdokkaiden homokanta ei ole päätöksentekokriteeri. Etenkin, koska avioliittolaki on täysin eduskunnan käsissä.

Nyt valitaan presidenttiä edustamaan Suomea maailmalla ja johtamaan ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Nyt valitaan presidenttiä kantamaan huolta heikoimmista, edistämään suomalaisten vientiyritysten menestystä sekä herättelemään Suomea hyvinvointivaltion uudistamiseen. Nyt valitaan presidenttiä nimittämään mm. oikeuskansleri, vakinaiset tuomarit, valtakunnansyyttäjä sekä Suomen Pankin ja KELAn pääjohtajat. Nyt valitaan Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö.

Itse haluan ehdokkaaltani siis ennen muuta ulkopoliittista osaamista, avointa suhdetta kansainvälistymiseen, ymmärrystä talouden realiteeteista, halua tehdä tekoja maan hiljaisten puolesta, oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä sekä tiettyä omapäisyyttä ja jämäkkyyttä.

Ennen muuta haluan kuitenkin, että ehdokkaani näkee presidenttiyden Työnä isolla T:llä, aivan kuten itse näen kansanedustajuuden. Sillä työtä meidän kaikkien pitää yhteisen hyvän eteen tehdä.

Tags: homoliitto, Pekka Haavisto, Sauli Niinistö, tasa-arvoinen avioliitto