“Kaupungissa rakentakoot ja korjatkoot huoneita ja kartanoa papille ne, jotka siellä omistavat huoneen tahi maata taikka harjoittavat porvarillista elinkeinoa eivätkä erittäin ole siita vapautetut. Kun huoneet on laillisesti rakennettu, pitäköön pappi niistä huolen, etteivät turmellu ja huolimattomuudesta joudu rappiolle.”
Tekstinpätkä on voimassaolevasta laista, vuonna 1732 voimaan tulleesta rakennuskaaresta (26 luvun 3§). Onneksi sitä ei käytännössä enää sovelleta.
Valitettavasti rakennuskaari ei kuitenkaan ole ainoa ajastaan jälkeenjäänyt rakentamista ohjaava normi.
Viime hallituskaudella käynnistettiin Rakentamisen normitalkoot, joissa kartoitettiin rakentamisen sääntelyn aiheuttamia ongelmakohtia ja sääntelystä aiheutuvia kustannuksia, joista olisi mahdollista päästä eroon normeja keventämällä ilman merkittäviä edunmenetyksiä. Normitalkoiden lopputuloksena syntyi YM:n raportti 10/2009 Rakentamisen normitalkoot – turhat kustannukset kuriin.
Ongelmat siis saatiin kartoitettua ja tällä hallituskaudella pitäisi niiden korjaamiseen ryhtyä.
Kyselytunnilla 8.12 kysyin asuntoministeri Krista Kiurulta aikooko hallitus jatkaa normitalkoita ja siirtyä kartoituksesta toteutukseen. Ministeri vastasi, että normitalkoita jatketaan, mutta hän ei tiennyt miltä osin rakentamisen normeissa olisi parantamisen varaa. Jos raportti olikin luettu, niin ainakaan kyselytunnilla se ei ollut enää tuoreessa muistissa. Asuntoministeri sanoi kuitenkin 4.1.2012 MTV3:n uutisissa haluavansa keventää rakentamismääräyksiä rakentamisen hinnan saamiseksi alaspäin ja asuntotuotannon vauhdittamiseksi. Oikea tahtotila on siis olemassa, mikä on hienoa.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Minusta tähän saakka tehdyn työn perusteella pitäisi ainakin kahteen asiaan puuttua: Väestönsuojien yleiseen rakentamisvelvollisuuteen ja esteettömyysnormien joustamattomuuteen.
Väestösuojien rakentaminen on kallista (kustannukset n. 2200 €/vssm²), mutta hyöty on marginaalinen. Nykyään Euroopassa on jäljellä enää kolme maata, Suomi, Albania ja Sveitsi, jossa väestönsuojien rakentamisvelvollisuus on automaatio. Ruotsissa väestönsuojien pakollisesta rakentamisesta luovuttiin, kun suojapaikkojen määrän arvioitiin olevan riittävä. Tanskassa puolestaan paikallistuntemusta omaavat kunnat päättävät asiasta riskianalyysiensä perusteella, ja muutoin on kehitetty evakuointeja ja varoitusjärjestelmiä. Suomenkin olisi jo aika tehdä väestönsuojien rakentamisesta tarveharkintaista.
Esteettömyyden osalta tilanne ei ole yhtä yksinkertainen. Kuitenkin voi perustellusti kysyä, miksi esimerkiksi kaikki opiskelija-asunnot täytyy rakentaa täysin esteettömiksi? Liikuntarajoitteisten prosentuaalinen osuus opiskelijoista on verraten pieni, mutta täysin ja kaikkialle ulotettuna normi vaikeuttaa etenkin pienten opiskelija-asuntojen järkevää toteutusta. Lopputuloksena on, että opiskelija-asuntojen hinnat ja koot nousevat. Liikuntaesteisten etu olisi turvattavissa nykyistä osittain kevyemmillä normeilla. Erityisesti näin on, jos esteettömyysnormeja samalla selkeytettäisiin ja nyt heitä huonosti palvelevia esteettömyysnormeja vahvistettaisiin.
Nämä ovat aika yksinkertaisia toimenpiteitä, jos poliittista tahtoa vain löytyy. Ne eivät maksa juuri mitään, mutta niiden avulla laskettua rakentamisen hintaa ja toivottavasti lisättyä volyymiä. Toivonkin, että asuntoministeri tarttuu ripeästi Normitalkoissa tehtyyn pohjatyöhön. Se tarjoaa monta konkreettista kohtaa, joihin tarttua.