Lasse eduskuntaan 2011
Liity sähköpostilistalle!  
Lasse Männistö

Surkeat systeemit





Viime viikkoina niin sosiaalista kuin perinteistäkin mediaa ovat keskusteluttaneet terveydenhuollon tietojärjestelmät. Keskustelua on käyty etenkin HUS:n ja pk-seudun kuntien tietojärjestelmähankinnasta.

Minulla ei ole ollut roolia hankkeen valmistelussa tai päätöksenteossa, joten kirjoitan helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun roolissa. Olen kuitenkin seurannut hanketta matkan varrella. Pontimena kirjoitukselle ovat olleet lukuisat saamani yhteydenotot. Lisäksi eduskunnan tarkastusvaliokunta on selvittänyt sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeissa aiemmin tapahtuneita lukuisia virheitä ja ongelmia, joten jotain näistä tiedän.

Varoitan jo näin alkuun, että kirjoituksesta tulee pitkä. Syynä siihen on yksinkertaisesti se, että nämä asiat ovat melkoisen monimutkaisia. Parempi siis käyttää asiaan jonkin verran aikaa ja vaivaa.

——————-

Tähän saakka julkista keskustelua on leimannut useilta osin virheellinen uutisointi yhdistettynä sosiaalisen median tuhansiin ja tuhansiin päivystäviin tietojärjestelmäasiantuntijoihin. Yhdistelmän lopputuloksena on ollut yhä useampia harhaanjohtavia uutisia ja vaatimuksia kansalaisilta päätöksentekijöille “puuttua asiaan”.

Aluksi onkin kertakaikkiaan pakko oikoa muutamia virheitä ja suoranaisia typeryyksiä, jotka peittävät alleen keskustelun todellisista hankkeen riskeistä ja ongelmista. Niitäkin nimittäin riittää. Siksi pitäisi käydä keskustelua oikeilla faktoilla siitä, miten hankkeessa vältettäisiin epäonnistuminen, mikä on nähty niin monessa aiemmassa terveydenhuollon it-hankkeessa.

Julkisuudessa on esiintynyt ainakin seuraavia virheellisiä väitteitä.

“On päätetty hankkia 1,8 miljardia euroa maksava tietojärjestelmä.”
Todellisuudessa ei ole päätetty vielä hankkia yhtään mitään.

Myöskään 1,8 miljardin kustannusarvio ei pidä paikkaansa. Hanke kattaa tällä hetkellä HUS:n, pk-seudun sekä Kirkkonummen ja Keravan. Kustannusarvio on noin 430 miljoonaa euroa. Tämä on kustannus 10 vuoden lisenssistä osaltaan valmiin rungon päälle rakentuvasta järjestelmästä. Hankkeessa tavoitellaan yhtä toiminnanohjaus- ja tietojärjestelmää erikoissairaanhoitoon, perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon. Jos järjestelmä ulotettaisiin koko Suomeen, olisi kustannusarvio 10 vuodelle 1,2-1,8mrd euroa.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien lisensseihin ja kehitystyöhön menee vuosittain hankintaa valmistelevien tahojen toimesta 30-50 miljoonaa euroa. Jokseenkin vertailukelpoinen 10 vuoden kustannus nykymallille on siis noin 300-500 miljoonaa euroa.

“Viron vastaavan järjestelmän kustannus oli 15 miljoonaa euroa.”
Virossa rakennettiin tietojärjestelmä, joka kerää jo olemassa olevaa tietoa eri viranomaistahojen tietojärjestelmistä yhteen paikkaan. Tämän (ilmeisen hyvin onnistuneen) hankkeen kustannus oli noin 15 miljoonaa euroa. Tällä ei kuitenkaan ole juurikaan mitään tekemistä nyt suunniteltavan potilastietojärjestelmän kanssa. Viron hanke rinnastuu paremmin jopa Suomen Kanta-hankkeeseen. Uskon, että Viron menestyksen taustalla tässä vertailussa on osaltaan tietosuojan kevyempi taso.

Mitä siis suunnitellaan?
HUS:n ja kuntien hankkeessa ollaan pyrkimässä kehityksen eturintamaan yhdistämällä kuntien sosiaalihuolto ja perusterveydenhuolto sekä HUS:n erikoissairaanhoito yhteen toiminnanohjaus- ja tietojärjestelmään. Mikäli tämä onnistuu, tehdään jotain maailmankin mittakaavassa melko ainutlaatuista (sekä horisontaalinen, että vertikaalinen integraatio). Mikäli hanke onnistuu, on sillä hyvät mahdollisuudet muuttaa tapaa, jolla sosiaali- ja terveydenhuoltoa johdetaan.

Tietojärjestelmän toiminnan on tarkoitus siirtyä Suomen nykyisestä “state of art”-tyylistä siihen, mitä maailmalla jo tehdään. Nykyisissä järjestelmissämme lääkärit voivat runoilla eri osioihin melkein mitä haluavat. Jatkossa kaikki järjestelmän kentät ja osat olisivat huomattavasti tarkempia ja niihin valittaisiin lähtökohtaisesti arvoja ja sisältöä ennalta määritellyistä vaihtoehdoista. Tämä mahdollistaisi kattavan tieto- ja tilastoaineiston keruun toiminnan johtamisen tueksi.

Hankkeeseen sisältyy kuitenkin lukuisia todellisia epävarmuustekijöitä ja riskejä. Alla eriteltynä muutamia:

1. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole valmiita muuttamaan toimintaansa.
Tämä on todella riski. Kun tälläkin hetkellä vain noin puolet lääkäreistämme ylipäätään käyttää potilastietojärjestelmää työssään, olisi siis jatkossa järjestelmä väistämättä kiinteä ja jatkuva osa työtä.

Tämän riskin välttämiseksi tulisi muutoksen kommunikaatioon panostaa ja etenkin käyttöönottovaiheessa panostaa vaiheittaisuuteen. Ylipäätään koko hankkeessa on mahdotonta kuvitella menestystä, jos elefantti aiotaan yrittää syödä kerrallan.

2. Hankitaan hyllytuote yhdeltä toimittajalta.
Riskinä tässä on side yhteen toimittajaan ja sitä kautta toimittajan neuvotteluasema voi nousta liian vahvaksi. Todennäköisesti hyllytuotteen alkuperäinen hintalappu ei hirvitä, mutta kaiken lisätyön kautta taakka voi nousta melkoisesti.

3. Rakennetaan järjestelmä itse ilman hyllytuotteita.
Riskinä on se, ettei osaamista kertakaikkiaan ole. En ainakaan itse usko, että terveydenhuollon ammattihenkilöt, edes konsulttilauman ympäröimänä, osaisivat lähteä rakentamaan tämän tasoista tietojärjestelmää nollasta. Monta huonoa esimerkkiä löytyy. Lisäksi sote-tietojärjestelmät ovat valtavia kokonaisuuksia, joissa on jatkuvasti varmistettava henkilötietojen yms. turvallinen käsittely. Näitä ei noin vain rakenneta tyhjästä.

Kuten havaita saattaa, ovat riskit 2. ja 3. äärilaitoja, eli valittiimpa mikä tahansa perussuunta, on riskit hallittava. Totuus on todennäköisesti näiden ääripäiden välissä. Yhden yrityksen hyllytuotteen ympärille rakentuvan järjestelmän riskejä voi yrittää hallita ainakin siten, että järjestelmän toimittajaan ei sitouduta liian tiiviista, vaan sitä voidaan tarvittaessa vaihtaa.

4. Hankkeen organisaatio ja organisoituminen ei mahdollista onnistumista.
Laumassa on nyt jo melkein tusina kuntia sekä HUS. Näin isolla osallistujajoukolla vaikeusaste todella kasvaa. Ellei päätöksenteko- ja johtamisrakenne hankkeessa ole kohdallaan, ei todennäköisesti koskaan tule valmista (eikä ainakaan sitä, mitä tavoitellaan).

Yhtenä fiksun tuntuisena suuntana olisi järjestää hankkeen ohjaustason alle erillinen integraattori (voisi olla vaikkapa toteuttajien yhdessä omistama osakeyhtiö, mikä mahdollistaisi myös muiden toimijoiden mukaantulon myöhemmin), joka vastaisi hankkeen hankintojen organisoinnista ohjaustason alapuolella. Tämä pitäisi myös markkinat “avoimina” monille toimijoille hankkeen edetessä, sillä vaikka perusrakenne hankittaisiin jostain ns. hyllytuotteena, on tämän mittaluokan hankkeessa väistämättä monta osaa ja toteuttajatahoa. Hankintojen organisointi ja toteutus olisi paitsi ketterämpää, myös kokonaisuuden kannalta helpompaa, kun olisi toimijataho toteuttajien ja ohjaajien välillä. Myös pysyvämmän osaamisen hankkiminen olisi helpompaa kuin toteuttajatahojen omiin organisaatioihin.

5. Yritetään (jälleen) rakentaa menestystä yksin.
On hienoa, että SITRA on rekrytoinut Viron tietojärjestelmien rakentamisessa mukana olleen osaajan riveihinsä. Vaikkei hänellä olisikaan kokemusta vastaavasta järjestelmästä, on hänellä näyttö ainakin yhden onnistuneen julkisen tietojärjestelmähankkeen läpiviennistä.

Minusta tuntuu, että aivan aluksi kannattaisi yrittää rekrytoida hankkeeseen mukaan vaikkapa 3-4 maailman parhaimpia julkishallinnon tietojärjestelmiä rakentaneet ihmiset. Tämä investointi ei voisi mennä pieleen hankkeen mittaluokka huomioiden.

——————-

Olen asiaa seuranneena samaan aikaan huolissani hankkeen onnistumisesta ja toisaalta vakuuttunut siitä, että HUS ja pk-seudun kunnat tarvitsevat uuden toiminnanohjaus- ja tietojärjestelmän. Aion seurata ja kommentoida hankkeen etenemistä parhaani mukaan, vaikken varsinaisesti siinä mukana olekaan.

Toivottavasti menneistä virheistä osataan ottaa oppia, hankkeen läpivienti suunnitellaan huolella ja esimerkiksi edellä kuvaamani riskit onnistutaan minimoimaan. Nyt on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten lähdemme eteenpäin.

Tags: , , , , ,