Lasse eduskuntaan 2011
Liity sähköpostilistalle!  
Lasse Männistö

Rälsseistä ja kirkasotsaisuudesta





Case STX tuntuu kiinnostavan, joten ehkä on syytä kirjoittaa asiasta vielä vähän kattavammin, kuin mitä Facebookissa ehdin jo kommentoida.

Totesin, jo aiemmin, että

“On ikävää ja valitettavaa, ettei STX:n tilausta saatu Suomeen.

Mutta onko tämä valtion tai poliitikkojen syy? Ei ole.

Rakennemuutoksen toimialoilla ei ole kestävä vaihtoehto avata aina valtion piikkiä, mikä on muuten myös EU-lainsäädännön vastaista. Telakkateollisuutemme nyt vaan ei ole kilpailukykyinen ja lisäksi koko toimiala perustuu kansainvälisestikin valtavaan julkiseen subventiorälssiin. Ei vaihtoehto metsäteollisuudenkaan kilpailukykyhaasteisiin tai ylikapasiteettiin ollut se, että valtio vaan pumppaa tarpeeksi rahaa metsäjäteille, että pysyy tehtaat pystyssä. Tämä ei vaan taloudessa ole vaihtoehto, joka kestäisi.

Pitää uudistua ja rakentaa sitä kautta kilpailukykyä, tai kuolla ja rakentaa sitten uutta. Luova tuho ja niin edelleen. Niin ikävää ja vaikeaa, kuin tämä rakennemuutoksen keskellä eläessä onkin.”

——

Olen sitä mieltä, että valtion ei pidä olla liian kirkasotsainen, etenkään tässä taloudellisessa ja työllisyystilanteessa. Piti tehdä juuri niin paljon, kuin tehtiinkin. Muttei mennä tiettyjen rajojen yli: Mikään liiketoiminta tai työpaikkojen tekohengitys ei voi perustua jatkuviin julkisiin tukiin tai korkeisiin julkisesti rahoitettuihin riskeihin.

Alla muutamia julkisia faktoja siitä, mitä oli päätetty tehdä.

Finnvera on myöntänyt miljardin euron takauksen Royal Caribbeanille, joka on maksukykyinen ja kannattava veroparatiisiyritys. Suomen STX: telakka onkin sitten aiva eri asia. Alla on kuvattuna STX Finlandin tunnusluvut, jotka kertovat karua tarinaa yhtiön tilasta ja kannattavuudesta.

20121228-124952.jpg

Julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan Finnvera oli varautunut tukemaan STX:n rahoitusta rakennusaikana 600 miljoonalla eurolla.

Stx on itse kertonut pyytäneensä valtiolta innovaatiotuen ja Finnveran takauksen lisäksi 50 miljoonan euron pääomalainaa. Pääomalainan takaisinmaksu tapahtuisi vasta muiden velkojien jälkeen, joten yhtiön tila huomioiden, on tämä melko korkeariskinen rahoituksen muoto.

Ylen taannoisen uutisen mukaan lainaa “tarvitaan pikaisesti, jotta valtion rahoitusyhtiö Finnvera saataisiin takaajaksi risteilijätilaukseen.”

Kysymys kuuluu, että miksi yhtiö tarvitsisi lisää omaa pääomaa saadakseen Finnveran takaajaksi laivan rahoitukseen? Ja edelleen onko valtio ainoa taho, joka voi markkinataloudessa sijoittaa omaa pääomaa tai oman pääoman ehtoista rahoitusta yritykseen? Pääomalainaahan saa, tai ainakin pitäisi saada, myös markkinoilta.

Jos taas yritys ei ole kunnossa ja jos valtio on antanut sille pääomalainaa, niin mitä tapahtuisi silloin, jos yrityksen pääomat eivät riittäisi aluksen rakentamiseen? Tai mitä tapahtuisi, jos vaikkapa tässä hypoteettisessa tapauksessa risteilijän kustannukset nousisivat siten, että rahoitus ei riittäisikään aluksen rakentamiseen loppuun asti? Tai mitä tapahtuisi siinä tapauksessa, jos yritys vaatisi lisää pääomitusta, mutta emo-omistaja olisi haluton pääomitukseen?

Tulisiko siis telakkateollisuuden “bail out”? Tulisiko ensimmäisen jälkeen toinen ja sitten kolmas? Tulisiko joskus raja vastaan?

Erityisesti STX:n, sen emoyhtiön ja muiden konsernin osien keskinäiset järjestelyt, taloudellinen tilanne ja muut tiedot ovat salassa pidettäviä, joten valitettavasti julkiseen keskusteluun osallistuvat joutuvat turvautumaan julkisista lähteistä saatavilla oleviin tietoihin. Julkisista lähteistä saaduin tiedoin olen sitä mieltä, ettei pääomalainaa pitänytkään myöntää. Samaa päätyi myös Kauppalehden blogisti Kaija Lähteenmaa arviossaan.

On ikävää, ettei tätä tilausta saatu Suomeen.

Mutta sen sanon, että tähän ei laivanrakennus Suomessa lopu. Muttei myöskään Suomen tulevaisuuden menestys voi nojata telakkateollisuuden varaan.

Tags: , , , , ,