Alla puheeni valtuuston keskustelussa. Keskustelun päätteeksi asiasta päästään tänään vielä äänestämään.

Arvoisa puheenjohtaja,

Periaatelupa Olkiluoto 4:lle on annettu eduskunnan toimesta. Nyt ei siis olla päättämässä siitä, saako Suomeen rakentaa uuden ydinvoimalan. Kyse ei näinollen ole energiapoliittisten periaatelinjausten teosta.

Nyt ei myöskään olla päättämässä siitä, rakennetaanko Olkiluoto 4 vai ei. Tämä päätetään sitten, kun hankkeen kilpailu- ja suunnitteluvaihe on toteutettu.

Mikäli hanke näyttää taloudellisesti kannattavalta ja siihen liittyvät riskit voidaan hallita, on hyvin todennäköistä, että Olkiluoto 4 rakentuu. Tämä siis riippumatta siitä, osallistuuko Helsinki hankkeeseen vai ei. Mikäli investointi on kannattava, löytyy halukkaita toteuttajia kyllä, jos aiemmin sitoutuneista joku päättää osuudestaan luopua. Tästä osaltaan kertoo useiden muiden osakkaiden, kuten Vantaan, päätökset jatkaa hanketta.

Nyt olemme päättämässä siitä, haluaako Helsinki olla mukana hankkeessa, mikäli se osoittautuu toteutuskelpoiseksi. Mukanaolo edellyttää sitoutumista hankkeen kilpailu- ja suunnitteluvaiheeseen.

Arvioinnissa tulee ydinvoimaa arvioida ilman aatteellista viritystä tuotannon volyymin, riskien sekä taloudellisten reunaehtojen kautta.

Tästä näkökulmasta katsottuna ydinvoimaan liittyviä riskejä voidaan Suomen vakaalla maaperällä hallita verraten hyvin ja hanke vaikuttaa taloudellisilta reunaehdoiltaan nylytiedon valossa erittäin kannattavalta. Vertailu Olkiluoto 3:en ei tee tässä arviossa suurtakaan oikeutta – suurimman osan lisäkustannuksista kattaa Olkiluoto 3:n rakentaja.

Helsingin kannattaa siis taloudellis-rationaalisin perustein olla tässä vaiheessa mukana hankkeessa. Aatteelliseen näkökulmaan nojaava hankkeen vastustaminen tuntuukin täällä valtuustosalissa erikoiselta: Hanke kyllä toteutuu, jos se on kannattava investointi.

Helsingin Energia on tulevina vuosina merkittävien haasteiden edessä, kun hiilen polttamiseen perustuva tapamme tuottaa energiaa kohtaa sitoumukset hiilipäästöjen vähentämisestä. Vaikka kuinka toivoisimme, kuten minäkin toivoisin, koko Helenin tuotannon korvaamista uusiutuvien energialähteiden kautta, ei tämä nykytekniikalla vaikuta realistiselta. Osaltaan ydinvoiman kautta voidaan tulevaisuudessa toivottavasti korvata tietty osa nykyistä hiilivetoista sähkön tuotantoamme.

En kannata hanketta, koska olisin erityisen innoissani ydinvoimasta tai uskoisin sen olevan kestävä tulevaisuuden energiaratkaisumme. Nykyisessä tilanteessa se on kuitenkin vähiten paha vaihtoehto tarpeellisen tuotantovolyymin omaavista vaihtoehdoista, kun haluamme vähentää ilmastopäästöjämme. Lisäksi hanke vaikuttaa taloudellisesti erittäin kannattavalta helsinkiläiselle veronmaksajalle.

Tämä on mielestäni puppua. Vihreät olisi ollut hallituksessa puolue, joka olisi tuonut sille enemmistön. Vaa’ankielen asemassa Vihreät olisi nimenomaan saanut tavoitteitaan läpi hyvin paljon suhteessa todelliseen poliittiseen painoarvoonsa.

Nyt ympäristön kannalta pahimpana uhkakuvana voi nähdä jopa punamultahallituksen mahdollisuuden. Vaikea nähdä, miksei tämä pohja päättäisi suoraan ainakin Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentamisesta?

Todellisuudessa Vihreät päätti jättäytyä jo neuvotteluidenkin ulkopuolelle vasemmisto-opposition kritiikin pelossa. Puoluepolitiikka ja oman kannatuksen pohdinta siis ajoivat Vihreiden puoluevaltuuskunnassa isänmaan edun edelle. Voi Suomi parkaa.

Lillrank, joka kuuluu Suomen johtaviin laatuasiantuntijoihin, lähestyi rakennetun ympäristön laatua sitä kautta, mitä rakennettu ympäristö oikein mahdollistaa ja mitä se kenties estää.

Lillrankin mukaan kaikki menestys ja luovuus syntyy vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutuksen kasautumisesta. Tämän tiheyden ekonomian logiikan mukaan sinne, minne on syntynyt kriittinen massa kasvua ja menestystä varten, tulisi kohdentaa panostuksia. Vain tällaisessa ympäristöissä voidaan saavuttaa kestävä vaikutus. Muu on veden kantamista kaivoon.

Kuten Matt Ridley toteaa: ”Exchange is to cultural evolution as sex is to biological evolution.”

Nyt, kun Suomen talous kääntyy nojaamaan yhä voimakkaammin palvelusektorin varaan, tulee meidän ymmärtää tiheyden ekonomia myös järkevänä palveluiden logiikkana. Lillrankin sanoin ”meidän ei kannata valehdella itsellemme. Jos halutaan turvata erikoispalvelut hajanaisille valuma-alueille, niin ainoina vaihtoehtoina on hyväksyä joko todella pitkät asiointimatkat tai todella suuret yksikkökustannukset. Jos joku haluaa kärsiä mieluummin kuin seurustella muiden ihmisten kanssa tiiviissä ympäristössä niin sen kuin vaan. Yhteiskunnan varoja ei tähän kyllä kannata käyttää.”

Kolmantena, kasvun ja palveluiden lisäksi, on selvää, että tiheyden ekonomia on myös ilmaston näkökulmasta kestävä suunta. Hyvä esimerkki tiiviin yhdyskuntarakenteen kestävyydestä löytyy Yhdysvalloista. Koko maan kaikkein ekotehokkain alue on nimittäin pilvenpiirtäjien kansoittama Manhattanin saari New Yorkissa. Asukasta kohden laskettu hiilijalanjälki on tällä alueella vain 30 % koko Yhdysvaltojen keskiarvosta. 82 % työssäkäyvistä käyttää julkisia, kävelee tai pyöräilee töihin.

Ei ole sattumaa, että Manhattanin alue on myös halutuin alue myös luovan luokan keskuudessa. Luovuushan syntyi vuorovaikutuksesta.

Lillrankin konkluusiona luovuuden ja kasvun, palveluiden ja ekologian näkökulmasta on se, että toimintojen eriytyminen ei ole tehokasta. Hänen mukaansa se ei ole viihtyisääkään.

Tästä näkökulmasta Suomessa noudatettu periaate, jonka mukaan koko maa on pidettävä asuttuna, asettuu erikoiseen valoon. Jäin itse miettimään olisiko Suomi todella onnettomampi paikka, jos lopettaisimme tämän eteen ehdoin tahdoin ponnistelun? Esimerkiksi Australiassa ja Kanadassa lähes kaikki ihmiset ovat keskittyneet tietyille alueille, eivätkä nämä maat tai niiden asukkaat näytä kärsivän tästä.

Voisimmeko siis luopua politiikasta, jonka ainoana tehtävänä on vakituisen asutuksen säilyminen kaikkialla? Perusteet vaikuttavat melko vankoilta sen puolesta, että voisimme. Siltä osin kuin asutukselle kaupunkiseutujen ulkopuolella on edellytykset, esimerkiksi matkailuelinkeinon tai kesäasumisen johdosta, tulevat nämä varmasti säilymään ja menestymään ilman erillistä aluepolitiikkaa.

Voisiko 2000-luvun alkupuoliskosta syntyä uusurbanismin voittokulku myös Suomessa? Ainakin Ruotsissa tämä aatesuunta on jo ottanut tuulta alleen.

Lillrankin esityksen kalvot ovat nähtävissä täällä.

Kuitenkin aloitteen jo kiertäessä valtuustosalia allekirjoitusten toivossa huomasin samasta aiheesta tehdyn talousarvioaloitteen olevan jo käsittelyssä. Koska jokainen “ylimääräinen” aloite, vaikka voikin tuoda tekijälleen poliittisia irtopisteitä, aiheuttaa myös kustannuksia, päätin siis jättää oman aloitteen tekemättä ja siirtyä kannattamaan aiemmin tehtyä aloitetta lämpimästi.

Alla kuitenkin oma aloitepohjani, josta käy ilmi mistä asiassa on oikein kyse.

Talon rakentaminen on yksi elämän suurimmista taloudellisista investoinneista ja siksi sen onnistuminen ei saisi olla sattumanvaraista. Kuitenkin tieto rakentamisen kokonaisvaltaisesta laadusta on usein sirpaleista ja vaikeasti saatavilla.

Ilmastonmuutos ja siihen vastaaminen on aikamme kenties suurin poliittinen haaste. Merkittävä osuus yhteiskuntamme päästöistä syntyy asumisesta ja näin ollen asumisen energiatehokkuuden parantaminen on ensiarvoisen tärkeä tavoite ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Rakentamisen laadulle sekä energiatehokkuudelle asetettavat määräykset tuleekin nähdä vähimmäistasona, jonka yli kannattaa pyrkiä sekä ekologisesta että taloudellisesta näkökulmasta.

Oulun kaupungin rakennusvalvonta on tarjonnut oululaisille talonrakentajille jo vuosia rakentamiseen liittyvää ennakoivaa laadunohjauspalvelua. Rakentajien kysyntä laadunohjauspalvelulle on ollut suurta.

Oulun rakennusvalvonnan raportoinnin mukaan ennakoivan laadunohjauksen ylimääräiset kustannukset kaupungille ovat olleet noin 100 000€/vuosi. Laadunohjauksen vaikuttavuutta taas on arvioitu uusien rakennusten energiatehokkuuden parantumisena niiden elinkaaren aikana (50v.) suhteessa rakentamistapamääräysten vähimmäistasoon ja suhteessa tavanomaiseen rakentamisen toteutustasoon.

Vuonna 2009 rakennetuissa rakennuksissa laadunohjauksella on saavutettu rakennusten elinkaaren aikana 620 GWh (vuonna 2008 604GWh) energiansäästö suhteessa määräysten vähimmäistasoon. Suhteessa tavanomaiseen rakentamisen toteutustasoon päästövähennys on ollut noin puolet tästä. Euroina säästö on kymmeniä miljoonia euroja.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että kaupunginhallitus selvittää olisiko Helsingissä kysyntää vastaavanlaiselle kaupungin tarjoamalle rakentamisen ennakoivalle laadunohjaukselle ja mitkä sen kustannus- sekä vaikuttavuusvaiktukset olisivat.

Tänään kaupunginvaltuusto käsitteli valtuuston yhden miehen kommunistisiiven tekemää aloitetta, jossa esitetään palmuöljystä tehdystä biodieselistä luopumista Helsingissä jo tässä vaiheessa.

Mielestäni on selvää, että Helsingin tulee kantaa läpi kaiken toiminnan vastuuta luonnon- sekä ilmastonsuojelusta. Meillä on osana globaalia maailmaa vastuumme yhteisen elinympäristömme varjelemisesta.

On myös selvää, kuten maailmanpankkikin on todennut, että laajamittaiseen palmuöljyn käyttöön polttoaineen raaka-aineena, liittyy ympäristön kannalta ongelmia sekä monia haasteita. Kaikki palmuöljyn aikaansaamat ongelmat eivät vielä ole edes täysin selvillä. Juuri tämän vuoksi on tärkeää, että kaupunki on eturintamassa mukana edistämässä teknologian kehittymistä ja tutkimustiedon kertymistä uusien ympäristölle vähemmän kuormittavien polttoaine- ja energiaratkaisuiden aikaansaamiseksi.

Neste Oilin, Helsingin kaupungin ja muiden yhteistyökumppaneiden kokeilu on ainutlaatuinen maailmanlaajuisesti ja sen kautta saadaan tärkeää tietoa biopolttoaineiden kehittämisen kannalta. Kuten Helsingin ympäristölautakuntakin aloitelausunnossaan toteaa, ei palmuöljy ole biodieselin ainoa mahdollinen raaka-aine vaan uusia tapoja  biodieselin tuotannossa etsitään jatkuvasti esimerkiksi puuraaka-aineesta, levästä sekä lannasta. Kokeilu on tästä johtuen nähtävä tutkimushankkeena, joka johtaa toivottavasti teknologian kehittymiseen ja uusiin, myös ympäristön kannalta ongelmattomampiin ratkaisuihin.

Tässä vaiheessa valtuusto ei onneksi luonutkaan yleistä linjaa jolla biodieselin käytöstä luovuttaisiin, kuten valtuutettu Yrjö Hakasen aloite ja tänään odotetusti tekemä palautusesitys olisivat läpi mennessään edellyttäneet.

Helsingin kaupunkipyöriä vaivaa jatkuva varastelu sekä ilkivalta, ja eikä pyörien ajo-ominaisuuksiakaan voi pahemmin kehua. Wikipedia tietää pyörien suunnittelun tapahtuneen tahallaan epämukavaksi ettei niitä ajettaisi kauas kaupungista. Kaikki kohdatut ongelmat yhdistettynä varsin pieneen kaupunkipyörien lukumäärään ovat johtaneet siihen, ettei varsinaisesta kaupunkipyöräjärjestelmästä voida Helsingissä puhua. Kyseessä on pikemminkin epäonnistunut kokeilu.

Toisin on Pariisissa, jossa pyörät ovat varsin laadukkaita, vaihteistolla toimivia, ihan oikeita polkupyöriä ja järjestelmästä on kehitetty todellinen kattava palvelujärjestelmä myös Pariisilaisille itselleen. Pyöräparkit ja pyörät, joita on muuten tuhansia, sijaitsevat lähes poikkeuksetta metroasemien yhteydessä . Parkkien yhteydessä on luottokortin (sekä meidän matkakorttia vastaavan kortin) palvelupääte, jolla kortilta veloitetaan 150€ pantti, joka palautuu kortille pyörän palauttamisen yhteydessä. Tämän jälkeen käyttäjä saa valitsemansa pyörän sähkölukollisesta telineestä ja voi lähteä huristelemaan. Ensimmäiset 30minuuttia ovat käyttäjälle ilmaisia, jonka jälkeen pyöräilystä peritään pieni maksu. Pyörän voi palauttaa mihin tahansa parkkiin.

Pariisinkaan järjestelmä ei ole täydellinen ja varmasti kärsivät ilkivallasta. Kuitenkin useimmiten pyörät toimivat täysin moitteettomasti ja niitä myös korjattiin perittävillä maksuilla. Palauttamatta jääneestä pyörästä veloitetaan 150€ pantti, jonka luulisi hillitsevän kolera-altaaseen ajelijoita myös Helsingissä. Pitäisikö meidän siis miettiä Helsingissäkin todellisen kaupunkipyöräjärjestelmän luomista?

ps. Onneksi saimme Helsingissäkin tänä kesänä pyöräilykaistat Runeberginkadulle – vihdoin myös kauppikselle ja Hankenille pääsee hyvin pyörällä

Kirjoitus on luettavissa täältä.